Joidenkin mielestä imetys on sitovaa, koska sitten ei pääse kotoa mihinkään.
Anteeksi kuinka? Miksi ihmeessä imettävä äiti ei pääse kotoa mihinkään?
Kommentti sisältää ääneen lausumattoman ajatuksen: "ilman vauvaa". Mutta miksi pienen vauvan äidin pitäisikään lähteä jonnekin ilman vauvaa? Ei imetys naista kotiin sido, eikä vauvakaan. Vauvanhan voi ottaa mukaan, ja imettää missä vain.
No joo, jossain vaiheessa maailma kiinnostaa vauvaa niin paljon, että imetys saattaa sujua lähinnä pilkkopimeässä, hiirenhiljaisessa makuuhuoneessa. Mutta kumpi on parempi ratkaisu: sulkeudutaan sinne makuuhuoneeseen vai näytetään vauvalle sitä maailmaa?
Ei imetys ole rajoittavaa, vaan ne ihmiset, joiden mielestä ainoa oikea paikka imetykseen on koti. Heistä on pöyristyttävää että pikkulapsikin saattaa ruokailla muiden mukana ravintolapöydässä tai nauttia eväitään puistonpenkillä. He kirjoittavat yleisönosastoihin ja tiuskivat ilkeästi tuntemattomille ihmisille asiasta joka ei heille kuulu. Heitä ei kannata ottaa kovin vakavasti.
Niin kauan kuin naiset päättävät, että imetys on sitovaa, se on sitä. Kun päätämme, että vauvan paikka on siellä missä äitikin liikkuu, ja äidin paikka on muiden seurassa, imetyksestä tulee kätevä ja helppo tapa ruokkia lasta missä tahansa sattuu olemaankin.
Ja jos jotakuta sivullista imetys häiritsee niin kovasti että ei kestä sitä marisematta katsoa, häntä voi kohteliaasti kehottaa menemään vaikka kotiinsa.
4 comments:
nii-in, vittuako se muille kuuluu jos joku syö eväitään?
en pidä rääkyvistä vauvoista (ehkä joku pitää niistäkin), mutta minua ei lainkaan nypi kun vauvat ruokailevat julkisella paikalla tai vaikka ravintolassa, jonne käsittääkseni on tultu syömään ja juomaan! kun vauvat syövät, silloin ne eivät huuda. silloin niillä on hyvä olla. sitäkö on pakko mennä häiritsemään???
En ole koskaan julkisella paikalla nähnyt imettävää äitiä, joka levittelisi rintansa kaikkien näkyville. Jokainen on hoitanut asian hienovaraisesti ja minun nähdäkseni muita häiritsemättä. kotisivulinkki vie vanhaan aihetta sivuavaan kirjoitukseeni.
Hih, mä olen kerran tuntenut muuttuneeni näkymättömäksi imettäessäni vauvaani kävelykadun penkillä. Oli niin selkeää se "en katso, en huomaa"-asenne. Ja ruuhkankin keskellä ympärilläni oli muutaman metrin tyhjä tila.
Mahdettiin me olla pelottava näky! ;D
Itse olen kyllä pariin kertaan nähnyt niitäkin, jotka levittävät rintansa kaikkien näkösälle, ja sitä pidän hieman epäkohteliaana. Ongelman kun voisi helposti hoitaa siirtämällä sitä imetettäessä olalla yleensä keikkuvaa harsoliinaa siten, että se hieman verhoaisi rintamusta.
Post a Comment