Niin, sitähän tuoreelta äidiltä kysellään : "Riittääkö maito?" Neuvolassa pientä vauvaa mitataan ja punnitaan, käyriä tarkastellaan, syöttövälejä ihmetellään ja kysytään: "Riittääkö maito?"
Ensikertalaiselta asianmukaisin vastaus olisi varmaan "Mistä minä tiedän?"
Ja neuvolantädiltä asianmukaisin vastaus olisi: " No siitä että vauva kasvaa, pissaa ja jaksaa imeä."
Ihan hyvä olisi kertoa, että siitä, miten usein tai kuinka pitkään kerrallaan vauva haluaa imeä, ei voi päätellä riittääkö maito. Ja voisi mainita, että on ihan normaalia vauvan käytöstä imeä ensin yhdestä rinnasta, sitten toisesta rinnasta, ja sitten taas siitä ensimmäisetä, ja sitten uudestaan toisesta... ja että koko ajan sieltä tulee maitoa.
Mutta koska kolmesta neuvolantädistä kaksi ei ole käynyt edes kahdenkymmenen tunnin imetysohjaajakoulutusta, hän ei tiedä. Eikä hän tiedä ettei tiedä. Siksi hän sanoo vastasyntyneen äidille: "No imetä molemmat rinnat ja anna sitten 60 milliä korviketta." Ja äitihän antaa, koska me luotamme neuvolantätiin. Mutta kuka kertoisi äideille, ettei täti tiedä? Ja kuka kertoisi tädeille, sen mitä heidän pitäisi tietää? Ottaisitko yhteyttä eduskuntavaaliehdokkaaseesi?
3 comments:
Kun tietäisivät edes sairaalassa. Mulle sanottiin naistenklinikalla vuonna 2002, että jos vauva on tissillä yli puol tuntia kerrallaan ja/tai tarvii imettää useammin kuin kolmen tunnin välein, maito ei riitä. hmph. Ja sitten sitä korviketta tungettiin suut silmät täyteen. Ja minä tietämätön ajauduin tilanteeseen, että vauva sai korviketta ja mä pumppasin ylitäysiä tissejä tyhjemmäksi kun sattu niin, vaikka siis maito ei riittänyt. Vieläkin hakkaan päätä seinään että miksi uskoin mitä mulle sanottiin :D
Minulla "meni kaksi lasta" itselleni sopivan vauvanhoitotavan oppimiseen. Ensimmäisen kanssa seurasin sokeasti neuvolan ohjeita, toisen kanssa kapinoin hiukan ja kolmannen kanssa tein niin kuin oikealta tuntui.
Suurinpiirtein ainoa imetysohjaus jonka sain netin ulkopuolelta, oli sairaalassa saadut kommentit siitä että opetan lapsen nukahtamaan tissille kun koko ajan imetän.
Ja pitkään imetetyn lapsen kanssa voi elää aivan "yhteiskunnan normien" mukaan, mä aloitin työt kun nuorin oli 11kk vanha ja imetys päättyi vähän ennen tenavan 3v synttäreitä ;D
Hih, taitaa tuo imetys olla mulle vieläkin iso asia kun jaksan siitä näin innostua ;D
Marjukka,osuit naulan kantaan: imetys on tosi iso asia ja palaa mieleen vielä vuosikausien päästä. Siksi juuri on niin käsittämätöntä että ne ihmiset joihin äiti luottaa, eivät osaa auttaa, tai antavat jopa vahingollisia neuvoja, niinkuin nyt esimerkiksi Susannalle oli sanottu.
Terveydenhoitajien ja sairaalan henkilökunnan pitäisi ilman muuta olla äitien luottamuksen arvoisia, mutta kun eivät ole. Nykytilannehan on just se että pitäisi järjestelmällisesti epäillä kaikkia ohjeita ja kapinoida vastaan jotta hommat toimisi. Kenenkäs etu se muka on?
Ja mistä äiti voi tietää missä kohtaa kannattaa kapinoida ja missä ei? Toisinaan ne sairaalan neuvot ja jopa lisämaitokehotukset ovat paikallaan. Pitäisi voida luottaa että ammatti-ihmiset tietävät miä tekevät.
Post a Comment