Asiat etenee

Virkamieskoneisto on hidas mutta sitkeä: kauan se kesti, mutta nyt vaikuttaa siltä että vähän joka rintamalla alkaa tapahtua! Kansanterveyslaitos on asettanut työryhmän selvittämään mitä imetyksen eteen voidaan tehdä, lehdissä näkyy kirjoituksia joissa sanotaan suoraan että nykytilanne ei ole hyvä, koulutusta on lisättävä ja tukea on annettava. Koulutusta luvataan taholla jos toisellakin, ja näyttää siltä että koulutusprojekteja on jo alkamassakin.

Tuloksia odotellessa kannattaa kaivaa tietoa ominpäin ja tutustua vertaistukitoimintaan, jos nimittäin sattuu olemaan pienen vauvan äiti tai odottaja. Vauva-aika humpsahtaa ohi paljon nopeammin kuin virkamiesmietintö, hankeselvitys tai projektisuunnitelma pyörähtää byrokratian rattaista. Niin että mars mars, vauva kainaloon ja ihmisten ilmoille! Kotipiirin imetysasiat etenee paljon mukavammin jos murheet ja turhautumiset voi jakaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

Omalla vastuulla

Suomessa ollaan aika yksimielisiä siitä että äidinmaito on lapselle parasta ruokaa ja imetys kaiken kaikkiaan on hyvä ja kannatettava asia. Imetyksen eduistakin on paljon tietoa saatavilla. Sihen tuki sitten loppuukin. Jos kohdalle ei satu koulutettua kätilöä ja terveydenhoitajaa, olet oman onnesi nojassa.

Ajatelkaapa jos samalla lailla tapahtuisi synnytyksessäkin. Neuvolassa terveydenhoitajalla ei olisi mitään tietoa synnytyksen käynnistymisestä ja etenemisestä, ja sairaalan kätilöt toimisivat vain kuulopuheiden varassa. Soittaisit sairaalaan, että mitä nyt, supistuksia tulee ja vedet meni. Henkilökunnalla olisi kaikilla eri mielipide asiasta, ja yksi arvelisi että tuskin synnytys onnistuu ollenkaan, kun on niin huono lantio. Toisen mielestä tämmöiset kysymykset eivät kuuluisi sairaalaan ollenkaan.

Mitä tapahtuisi, jos ensisynnyttäjä jätettäisiin yksin kotiinsa, pärjäämään omin avuin, epävarmana ja peloissaan? Apuna olisi ehkä oma äiti, joka muistaisi että kukaan suvun naisista ei ole synnytyksessä onnistunut. Mies kiskoisi pumpulla ja tuskailisi että nääthän sä nyt itsekin että ei sieltä mitään tule. Neuvolassa yritettäisiin ystävällisesti lohduttaa, että kaikki naiset nyt ei vaan pysty siihen.

Kun vauvaa ei sitten ikinä saataisi maailmaan, syyttävä sormi käännettäisiin kohti äitiä. Äiti kertoisi tutuille ja avautuisi nettipalstoilla, että kyllä mä tein kaikkeni, mutta ei se vaan onnistunut, ei sitten millään. Ja tuntisi hirvittävää syyllisyyttä. Niinhän se imetyksen kohdalla on! Vauva-lehden Raskaustesti-palstalla asenne on kiteytynyt väitteeksi "hyvä äiti imettää mahdollisimman pitkään".

Imetyksen onnistumisella ei ole mitään tekemistä hyvän tai huonon äitiyden kanssa. Sen sijaan hyvän tai huonon terveydenhuollon kanssa sillä on aika paljonkin tekemistä!

Olkaa hyvä ja poistukaa

Joidenkin mielestä imetys on sitovaa, koska sitten ei pääse kotoa mihinkään.
Anteeksi kuinka? Miksi ihmeessä imettävä äiti ei pääse kotoa mihinkään?

Kommentti sisältää ääneen lausumattoman ajatuksen: "ilman vauvaa". Mutta miksi pienen vauvan äidin pitäisikään lähteä jonnekin ilman vauvaa? Ei imetys naista kotiin sido, eikä vauvakaan. Vauvanhan voi ottaa mukaan, ja imettää missä vain.

No joo, jossain vaiheessa maailma kiinnostaa vauvaa niin paljon, että imetys saattaa sujua lähinnä pilkkopimeässä, hiirenhiljaisessa makuuhuoneessa. Mutta kumpi on parempi ratkaisu: sulkeudutaan sinne makuuhuoneeseen vai näytetään vauvalle sitä maailmaa?

Ei imetys ole rajoittavaa, vaan ne ihmiset, joiden mielestä ainoa oikea paikka imetykseen on koti. Heistä on pöyristyttävää että pikkulapsikin saattaa ruokailla muiden mukana ravintolapöydässä tai nauttia eväitään puistonpenkillä. He kirjoittavat yleisönosastoihin ja tiuskivat ilkeästi tuntemattomille ihmisille asiasta joka ei heille kuulu. Heitä ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Niin kauan kuin naiset päättävät, että imetys on sitovaa, se on sitä. Kun päätämme, että vauvan paikka on siellä missä äitikin liikkuu, ja äidin paikka on muiden seurassa, imetyksestä tulee kätevä ja helppo tapa ruokkia lasta missä tahansa sattuu olemaankin.

Ja jos jotakuta sivullista imetys häiritsee niin kovasti että ei kestä sitä marisematta katsoa, häntä voi kohteliaasti kehottaa menemään vaikka kotiinsa.

Missä tahansa vaiheessa voi sanoa ei.

Tässä välissä on varmaan hyvä muistuttaa että imetys on jokaisen naisen oma asia. Suosituksista huolimatta kenenkään ei ole pakko imettää.

Alkuvaiheessa imetys on usein aika hankalaa, suttuista ja ärsyttävää, mutta se onneksi helpottuu ajan mittaan ja on lopulta palkitsevaakin. Minusta imetys on vaivan ja ponnistelun arvoinen asia, mutta jos joku on eri mieltä, hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos kertakaikkiaan ei halua imettää, se päätös on muiden vaan hyväksyttävä, vaikka sitä ei oikein itse ymmärtäisikään.

Mutta jos imetyksen on lopettanut siksi että se oli kiusallista, sotkuista, tyhmää, sitovaa, rankkaa, ihan hanurista eikä saa ikinä nukkua eikä pääse kotoa mihinkään, niin sitten ei kyllä saa kylillä huudella että kun se maito vaan loppui. Joku voi nimittäin uskoa.

Riittääkö maito?

Niin, sitähän tuoreelta äidiltä kysellään : "Riittääkö maito?" Neuvolassa pientä vauvaa mitataan ja punnitaan, käyriä tarkastellaan, syöttövälejä ihmetellään ja kysytään: "Riittääkö maito?"

Ensikertalaiselta asianmukaisin vastaus olisi varmaan "Mistä minä tiedän?"
Ja neuvolantädiltä asianmukaisin vastaus olisi: " No siitä että vauva kasvaa, pissaa ja jaksaa imeä."

Ihan hyvä olisi kertoa, että siitä, miten usein tai kuinka pitkään kerrallaan vauva haluaa imeä, ei voi päätellä riittääkö maito. Ja voisi mainita, että on ihan normaalia vauvan käytöstä imeä ensin yhdestä rinnasta, sitten toisesta rinnasta, ja sitten taas siitä ensimmäisetä, ja sitten uudestaan toisesta... ja että koko ajan sieltä tulee maitoa.

Mutta koska kolmesta neuvolantädistä kaksi ei ole käynyt edes kahdenkymmenen tunnin imetysohjaajakoulutusta, hän ei tiedä. Eikä hän tiedä ettei tiedä. Siksi hän sanoo vastasyntyneen äidille: "No imetä molemmat rinnat ja anna sitten 60 milliä korviketta." Ja äitihän antaa, koska me luotamme neuvolantätiin. Mutta kuka kertoisi äideille, ettei täti tiedä? Ja kuka kertoisi tädeille, sen mitä heidän pitäisi tietää? Ottaisitko yhteyttä eduskuntavaaliehdokkaaseesi?

Aika laimeeta

Asiantuntija pääsi Televisioon puhumaan potaskaa imetyksestä. Epäselväksi jäi, tarkoittiko hän että imetyksestä ei ole yli puolivuotiaalle mitään hyötyä missään tapauksessa, vai oliko kysymys vain infektioiden ehkäisemisestä, väärässä oli joka tapauksessa. Varmana tietona Asiantuntija esitti myös vanhan tutun "maito muuttuu sokerilitkuksi" -jutun. Ja me äidithän otame todesta, kun kerran Televisiossa niin sanotaan.

Äidinmaito ei "laimene" eikä muutu turhakkeeksi lapsen kasvaessa. Laktoosin, proteiinin ja rasvan suhde kyllä muuttuu, niin että laktoosin määrä kasvaa, mutta äidinmaito on ravitsevaa, terveellistä ja hyvin imeytyvää ravintoa myös yli puolivuotiaalle lapselle. Ja yli vuoden vanhalle. Ja yli kahden vuoden ikäiselle. Eikä se miksikään pepsimaksiksi muutu vaikka vauva olisi jo eskari-iässä!

Suomessa on voimassa Sosiaali- ja terveysministeriön ravitsemussuositus, jonka mukaan lasta tulisi täysimettää kuuden kuukauden ikään, ja jatkaa imetystä muun ruuan ohella vuoden ikään asti, ja pidempäänkin jos äiti ja lapsi niin haluavat. Ravitsemusuositus ei ole mikään mielipidekirjoitus, vaan perustuu lukuisiin asiantuntijalausuntoihin ja tutkimustuloksiin. Siksi on aika omituista että terveydenhuollon edustaja esittää julkisesti suosituksen vastaisia väitteitä.

Teitä on huijattu!

Blogini nimi johtaa harhaan kahdellakin tavalla. Ensinnäkin intohimokkaat Googlettajat saattavat yllättyä muistutuksesta, mitä tarkoitusta varten rinnat oikeasti ovat olemassa. Toiseksi, rintojen koolla ei oikeasti ole juuri mitään tekemistä imetyksen sujumisen kanssa.

Maito virtaa ihan yhtä hyvin pienestä kuin isostakin kupista, tosin hyvin isosta rinnasta vauvan voi olla aluksi vaikea saada otetta. Kaiken muotoisilla rinnoilla ja nänneillä voi imettää. Silti, jostain kumman syystä kätilöt katsovat asiakseen onnitella tuoretta äitiä arvostelemalla hänen rintojaan.

Mies! Kun naisesi saa lapsen, älä anna kenenkään manailla että äidin rinnat ovat niin huonot että tuskin imetys onnistuu. Se ei pidä paikkaansa. Ne kelpasivat sinullekin, vielä enemmän lapsesi niitä rakastaa.